Henrik 25 vuotta 13.5.2002 (Toim: Markku Rantala, Kuvat Yrjö Tenkula)




Aloitimme juhlapäivämme muistamalla niitä ylimestareita, jotka eivät päässeet kokoukseen.




Illan aluksi MO johdatti kaikki paikoilleen Keski-Porin kirkossa





ja lopulta oltiin valmiita aloittamaan.




Ensin puhui YM Kari Kortelainen





ja sitten TExYM Markku Rantala tiivisti Henrikin historian Ylipäällikön päiväkäskyn alla.




Sydän oli pysähtyä, kun sekakuoro Tempori johtajanaan Ognian Vassilev lauloi Suomalaisen rukouksen.




Kokouksen päätyttyä SS Bror Krause johdatti vaikuttuneen juhlaväen takaisin loosille.



Naisia illan odotus jo vähän nauratti




ja iloisia olivat mestaritkin ottaessaan vastaan onnitteluja,




joista yksi mieluisimpia oli loosimme ystävän, Kalevi Mervaston, ja hänen vaimonsa lämmin tervehdys..





Tällä välin juhlaväenkään aika ei tullut pitkäksi





sillä niin baarissa




kuin keittiössäkin oltiin tilanteen tasalla.




YM Kari Kortelaisen arvokasta puhetta



kuunneltiin arvokkaasti.




Jotkut valmistautuivat myös SS Bror Krausen puheeseen vakavina.



mutta veli Bror osasi tuttuun tapaan ottaa yleisönsä.



TExYM Markku Rantala päätti arvokkaan tunnelman. Tällä kertaa hän teki sen puheella,




jonka aikana AM Olli Isoviidan teki useampaan otteeseen mieli kilistää kelloa.



Vihdoin Apon orkesteri otti estradin haltuunsa




ja juhlaväellä alkoi tanssijalka kutista.
 




Loistavien illallisjärjestelyiden salaisuus selvisi, kun komea rivistö marssi keittiöstä kiiteltäväksi.




Kunniavieraat hymyilivät iloisesti oman pöytänsä takaa




mutta juhlailtanamme ystävyyttä ja rakkautta löytyi kaikista pöydistä.



S
uhiskaa Teljän vanhat piilipuut,
Turuilla aikain nurmeen peittämillä.
Kenkään ei tiedä tarinaanne tunne,
Jokainen halais tuta kuiskailunne,
Ajoista joist' ei kerro ihmissuut.


H
iljainen taru, laulu, miete, sana
Sai täältä kulkeuta jalkavana,
Kaukaisiin, neitseellisiin korpihin.
Ja täällä puhui Henrik, Herran mies
Turulla seisovalle Hämeen väelle
Kenkään ei meistä tarinaansa muista
Kai uskosta hän puhui, uhripuista.


H
iljenee piilipuiden lempee suu
Jo illan hiljetessä kokonansa:
Vaivihkaisena kummun nurmi haastaa
Tarua vanhan kaupanteon maasta,
Ja kukka mennehestä uneksuu.


Jalmari Jaakkola, 1914