Ideologiailtapäivä 1.4.2006 (Toim: Markku Rantala)
 

Lauantaina 1.4.2006, aprillipäivänä, kokoontui 28 sisarta ja 23 veljeä kaikista piirimme loo-seista Porin Odd Fellow -huoneistolle viettä-mään ”ideologiailtapäivää”. Keskustelujen alus-tajiksi oli pyydetty ExYM Pirjo Lucander rebekka-loosi 12 Dagmarkällanista ja SE Olli Hanhinie-mi loosi 52 Selkämerestä. Myöhemmässä vai-heessa mieliämme oli luvattu hivellä loosi 22 Juhana Herttuan AM Pentti Laakson esittämillä runoilla. Aloitimme virittäytymisen nauttimalla yhdessä lautasellisen erinomaista kalakeittoa. Jotkut varmistivat virityksen vielä lasillisella valkoviiniä.

Kevyen lounaan jälkeen siirryimme loosisaliin, joka oli järjestetty ja varustettu luentotilaisuuden vaatimaan kuntoon. RPP Pirkko Vuori rebekkaloosi 30 Tyrnistä avasi tilaisuuden ja esitteli esiintyjät. Ideologian kannalta odotettavissa oli mielenkiintoinen iltapäivä sillä Pirjoa valmis-tauduimme kuulemaan teologina ja Olli toimi edellisellä kaudella leiri 9 Satakunnan YP:na. Löytyisikö näiden tehtävien hoitajien ajatuksista muutakin yhteistä kuin virkaan kuuluva nimike?

Monella oli hyvässä muistissa vielä ne parin vuosikymmenen takaiset ja keskusteluissam-mekin esiintuodut tapaukset, joissa kirkon virkatehtävien vastaanottaminen edellytti eroa-mista henkisistä veljeskunnista. Miten pappi tänä päivänä sovittaa yhteen virkansa, uskonsa ja Odd Fellow -toiminnan? Olin varautunut etsi-mään tätä vastausta Pirjon esityksestä rivien välistä mutta hän vastasi siihen jo ennen varsi-naisen esitelmänsä alkua: ”Tunnen seisovani tässä asiassa vahvalla maaperällä”.

Vahvemmaksi vakuudeksi Pirjo mainitsi vielä Kirkon tutkimuskeskuksen kymmenisen vuotta sitten todenneen, ”ettei Odd Fellow Veljeskunta ole ristiriidassa evankelisluterilaisen kirkon oppien kanssa”. Asia oli minulle tuttu, sillä pidin aikanaan loosissamme esitelmän tuosta tutkimuksesta. Siispä kävin kaivamassa kirjahyllystä tämän TT Harri Heinon vuonna 1996 julkaiseman, uskontojen käsikirjak-sikin mainitun, tutkimuksen: ”Mihin Suomi tänään uskoo”. Var-sinaista synninpäästöä veljeskunnallemme en kirjasta löytänyt. En tosin moitteitakaan, jollei sellaiseksi lasketa sitä, että Odd Fellow on sijoitettu ryhmään ”parauskonnollisia liikkeitä ja virtauksia”. On selvää, että Harri Heino ei kirjassaan ilmaise henkilökohtaista mielipidettään erilaisiin uskoihin mutta loosi 22 Juhana Herttuan ExSE Mauri Steiner muisteli keskustelujaan Porista kotoisin olleen Harrin kanssa ja vakuutti, että Pirjon tulkinta tutkimuksesta oli oikea.

Muista uskonnoista ja veljeskuntamme suhteesta niihin Pirjo puhui hyvin ekumeenisessa sävyssä niin kuin lakimmekin määrää. ”On kuitenkin yksi asia, joka ylittää kulttuurin ja historian vaihtelut: uskonto kuuluu ihmisen tapaan asennoitua ja arvioida elämäänsä ja ratkaista suhde sisäisesti koetun ja ulkopuolisen maailman välillä.” Keskeisimmäksi sanomaksi jäi mieleen kaikkien uskontojen yhteinen nimittäjä: rakkaus. Tästä lähtökohdasta toimintamme ei ole ristiriidassa minkään uskon-non kanssa.

ExYM Annikki Furuholm rebekkaloosi 30 Tyrnistä kertoi vaikuttuneensa TV-ohjelmasta, jossa esiteltiin vielä nykyaikana elävien kannibaalien elinympäristöä ja uskontoa. Rituaaleihin kuuluu mm. sellaisia veritekoja, jotka ovat vaikeasti hyväksyttävissä kristillisen kasvatuksen pohjalta. Kysyin Pirjolta, onko tätä taustaa vasten antiikin filosofian etiikka uskontojen yläpuolella ihmi-syyttä määriteltäessä. Kysymys oli ennenaikainen, sillä etiikkaan oltiin vasta tulossa.

Suoraa vastausta ei kuitenkaan saatu mutta Pirjon tekstistä saa jokainen tulkita sellaisen. ”Ihmiskunnan yhteinen eettinen sääntö on ns. ”kultainen sääntö”: tee lähimmäisellesi se. mitä toivoisit hänen tekevän sinulle. Ihmisen eettinen laatu mitataan sillä, kuinka hän suhtautuu lähimmäiseensä.” Tähän kuuluu, että jokaisen ihmisen pitäisi saada olla hyväksytty ja vas-taanotettu omana itsenään. Odd Fellow veljet ja sisaret ovat velvollisia välittämään lähimmäi-silleen tämän tärkeän kokemuksen hyväksynnästä ja rakkaudesta. Taidatko tuon paremmin sanoa?

Niin kuin aina, hienon esityksen jälkeen on vaikea tulla jatka-maan. Onneksi tämä tehtävä sattui Olli Hanhiniemelle, sillä vähemmällä OF-kokemuksella varustettu veli olisi saattanut hermostua. MO:n, S.n ja YP:n virkojen tuomalla rauhallisuu-della, joka näkyy Ollissa myös muuriemme ulkopuolella, kuu-lijoiden eteen naulattiin teesit, joita noudattaen veljien ja sis-kojen tie kohti päämääräämme kulkee.

Asterituaalien tekstit ovat monikerroksisia ja antavat uudelleen nähtynä aina jotakin uutta. Toisaalta Olli totesi, että emme voi opettaa ketään. Tieto on sisäistettävä itse. Hetken teki mieli kommentoida, sillä itse en ole vieläkään lakannut ihmettele-mästä, miten tarkkaan harkittua Odd Fellow -oppimisympä-ristössä käytetty didaktiikka on nykyaikaisenkin kasvatustie-teellisen tutkimuksen valossa. (Didaktiikka on tiede, joka pyrkii löytämään opetuksen ja oppimisprosessin lainmukaisuudet sekä rakentamaan niistä kokonaisvaltaisen opetuksen teorian.)

Ollin esitys oli vahva ja hyvin pitäjänsä näköinen ja juuri sellai-sen halusin kuulla. Vaikka emme voi osoittaa veljellemme tai sisarellemme oikopolkuja matkallamme, toisen mielipiteessä on aina jotain tutustumisen ar-voista, josta voi olla hyötyä koeteltaessa oman mielipiteen totuutta. Suvaitsevaisuus oli Ollinkin esityksessä yksi kultaisen säännön tunnusmerkeistä. Miten voisimmekaan verrata omista koke-muksistamme ja lähtökohdistamme muokkaamiemme totuuksien hyvyyttä.

Olli piti uskoa korkeimpaan tärkeänä osana toimintaamme mutta vielä enemmän hän korosti nöyrää ja pitkäjänteistä työtä kohti sitä, jollainen meidän ikuisten määräysten mukaan tulisi olla. Rakkaus lähimmäiseen oli siis yhteinen nimittäjä Pirjon ja Ollin ideologioissa.

Keskustelujen ja kiitosten jälkeen siirryimme ”jatkoille” kahvin ja vastaleivotun pullan ääreen. Tilaisuus täytti loputkin lupauksensa, sillä herkuttelun lomassa saimme kuulla Pentti Laakson ja Annikki Furuholmin runoesitykset.

Monet merkittävät oppimiskokemukset ovat sosiaalisia tapahtumia: dialogeja kahden kesken, pienryhmässä tai laajempia yhteisökokemuksia. Tämä ideologiailtapäivä oli merkittävä oppimiskokemus.