Olen luvannut muutamalla sanalla kuvailla teille niitä alkuvaiheita kun Odd Fellow -veljeskunnan ideologia saapui tänne meidän omaan kotikaupunkiimme. Siitä on aika paljon aikaa. Me kuuluimme siihen aikaan vielä Ruotsin suurloosiin; vielä kauan sen jälkeenkin. Vuonna 1970 alkoi täällä Porissa veljeskunnan puitteissa tapahtua. Sitä ennen oli Helsingissä suomenkieliseen Kalevala-loosiin liittynyt jäseniksi porilaisiakin. Siellä oli mm. jo edesmennyt hyvä ystävämme ExSE Veikko Niemis -vainaja, Björn Högström ja vielä edelleen meidän joukossamme oleva veljemme Osmo Kontto ja Pertti Lehtisalo, joka ei ole enää mukana.

Tulkoon todettua, että silloisella Niemisellä oli kolmas aste Kalevala-loosissa Helsingissä 70 - vuoden loppupuolella. Hän oli 1968 tullut veljeskuntaan. Högströmillä oli samoin kolmas aste. Hän oli myös tullut veljeskuntaa 1968. Kontolla, joka oli tullut jäseneksi 1969, oli kolmas aste. Lehtisalo, joka oli tullut 1969, omasi ensimmäisen asteen.

Kalevala-loosissa oli semmoinen veli kuin Allu eli Alvar Sandström. Hän oli Hackmannin miehiä. Hän ei tietääkseni ole ollut enää pitkään aikaan veljeskunnassa. Hän oli jo 1966 tullut jäseneksi ja omasi 1970 - vuoden loppupuolella kolmannen asteen. Hänellä oli liikesuhteita mm. Poriin, tuohon Lipsasen firmaan; Tämä tuttavuus oli Mauno Myllykangas, joka oli Porin erään osaston "tirehtööri". Hänen kanssaan keskusteltiin ja tämä Allu yllytti Myllykangasta kiivaasti, että hän ryhtyisi toimiin, että saataisiin myös Poriin tämä veljeskunta. Asiasta ei ollut ollut puhetta silloin vielä, vaikka tiedettiin, että Nieminen, Högström, Kontto ja Lehtisalo olivat veljeskunnassa. Kuitenkin tämä Sandström oli semmoinen aktiivisempi kaveri, ja vaikka Myllykangas ei tietänyt asiasta eli veljeskunnasta mitään, Sandström sai Myllykankaan asialle.

Me olimme Myllykankaan kanssa vanhoja kalakavereita; olemme vielä tänä päivänäkin. Hän sanoi minulle kerran kalassa ollessamme joskus 1970 kesällä, että tiedätkö Sinä, mikä on Odd Fellow -veljeskunta. Minä sanoin, että ei ne ainakaan kalamiehiä ole. Myllykangas sanoi, että ei ole, vaan se on sellainen vapaamuurareihin verrattavissa oleva veljeskunta ja selitti sitten, miten tämä Sandström oli sitä hänellä kuvaillut ja sanonut, että jos niiden porilaisten lisäksi, jotka olivat jo veljeskunnassa, saataisiin vielä toiset neljä tykö, toiminta voisi lähteä liikkeelle ehkä 1971 - vuoden alkupuolella Porissa. Myllykangas ehdotti, että lähdetään mukaan. Minä sanoin, että tutkitaan tilannetta, ja otan selvää, mikä se systeemi on. Otin selvää ja totesin, että miksei voisi ajatellakin mukaan lähtemistä.

Tuo Myllykangas niin kuin primus motorina siinä sanoi, että ota sinä joku sellainen hyvä kaveri mukaan, joka olisi aktiivinen; hän hankkisi toisen. Meitä olisi neljä. Ja niin siinä kävi, että Manu sai Santalan Villen, rakennusneuvoksen, innostumaan asiaan ja minä Satakunnan liikenteestä Niinikosken keskimmäisen pojan Viljo Niinikosken. Meillä oli kummallakin, sekä Manulla että minulla ajatuksena, että saataisiin semmoinen kaveri, joka pystyisi tarjoamaan Helsinkiin kyytejä, jos meidät tullaan hyväksymään Kalevala-loosin jäseniksi.

Ja niin siinä kävi, että olimme vuoden lopulla saamassa perusastetta Helsingissä ja tutustuimme jo sillä matkalla Kalevala-loosissa sellaiseen aktiiviseen veljeen kuin veli Erik Weiner, joka tuli näyttelemään melkoista osaa porilaisen Odd Fellow - toiminnan liikkeelle saannissa vuonna 1971 ja 1972, ja vielä myöhemminkin. Hän kävi esitelmöimässä meille ja aina kun me kävimme Kalevala-loosin kokouksissa Helsingissä niin hän - niin ainakin minusta tuntui - hän otti meidät porilaiset varsin lämpimästi vastaan.

Seurauksena siitä saimme vuonna 1971 vuonna uusia veljiä; mm. tämä Matti (Vuorilehto) tässä vieressä tuli aktiivisesti mukaan ja monta muuta. Silloin ei ollut vielä loosia Porissa, vaan me käytiin siellä Helsingissä Kalevalassa. Mutta niin kävi, että Poriin perustettiin sitten melko vilkkaassa tahdissakin tämä Juhana Herttua - loosi ja sinne meni koko tämä porukka rakentamaan Juhana Herttuaa.

Moni on kysynyt minulta, että mitä sähläämistä siinä alkuvaiheessa oli, kun Juhana Herttuaa luotiin. Minä sanoin, että ei siinä ollut mitään muuta sähläämistä kuin periaatekysymys, sillä tiedämmehän, että Odd Fellow -veljeskunnan ideologia on tullut tänne Ruotsista käsin, ja koska siihen myös sisältyy tuommoinen uskonnollispohjainen ajattelutapa, osa oli sitä mieltä jo silloin alkuvaiheessa, että otettaisiin joku kirkonmiehen nimi loosin nimeksi, niin kuin myöhemmin otettiin Henrik-piispan mukaan tämä Henrik toisen loosin nimeksi. Mutta ensimmäisen eli Juhana Herttuan nimi otettiin se tähden, että Juhana Herttua oli Porin kaupungin perustaja. Mielestämme näin piti tehdä, vaikkei hän ilmeisesti uskonnollismielinen mies ollutkaan, niin kuin Henrik, joka teki Suomeen ensimmäisen ristiretken, tosin kuuleman mukaan huonoin menestyksin.

Näin se syntyi. Minä sanoisin, että tämmöisiä aktiivisia veljiä, näin jälkikäteen voidaan todeta, on todellakin Veikko Nieminen, Björn Högström, Osmo Kontto ja Pertti Lehtisalo jo Helsingin ajoilta. Lisäksi tämä Sandström, vaikkei hän koskaan Poriin tullut jäseneksi. Hän pysyi jäsenenä siellä Kalevalassa. Weiner, jolle nostan mielessäni jatkuvasti kiitollisena hattua. Hän on minun mielestäni henkisesti erittäin korkeatasoinen Odd Fellow -jäsen siitäkin huolimatta, että hän on mm. myös vapaamuurariveli. Onhan minulla vielä joskus ollut häneen kontaktejakin: me kirjoitellaan ja jutellaan milloin mitäkin.

Niin loosi Juhana Herttua 13.5.1972 perustettiin ja Henrik sitten 13.5.1977. Tätä ennen tietysti oli yhdistykset pohjustamassa näitä. Me kuuluimme alun perin leiri n:o 4 Fenniaan Helsingissä, sitten leiri n:o vitoseen Turussa ja myöhemmin me porilaiset perustimme Satakunta-leirin. Mukana olivat myös pohjanmaalaiset.

Nämä ovat semmoiset peruspuitteet, jolla tavalla tämä systeemi on tänne Poriin tullut. Sinä aikana, kun tämä on täällä toiminut, tänne on syntynyt näitä tyttölooseja, ja uusia veljeslooseja on tulossa. Ilmeisesti ne siemenet, jotka silloin 1960-luvun loppupuolella ja 1970-luvun alkupuolella kylvettiin tähän porilaiseen maaperään, ovat saaneet siellä hyvän kasvualustan.

Minä toivon, että edelleen menestys olisi yhtä aktiivinen ja että henkinen puoli säilyisi myöskin. En nyt sanoisi, että meistä mitään uskontoa pitää luoda, mutta ihminen voi tuntea sellaista lähimmäisen rakkautta, ystävyyttä ja samalla löytää sieltä sen totuuden, joka meitä kaikkia kiinnostaa; ennen kaikkea meitä, jotka olemme tulleet eläkeikään ja vanhenemme. Meille tulee siellä jokaiselle varmasti esiin semmoinen hetki, jolloin rupeaa miettimään, että olemmeko olleet tyytyväisiä elämäämme siihen saakka ja voimmeko uskoa, että saamme elää vielä muutaman päivän ja katsella, miten tämä yhteiskunta ja maailma kehittyy.

Minä toivon, että tässä neljännessäsadannessa kokouksessa, joka on menossa, on kaikkea sitä hyvää, mitä loositoiminnalla ja veljeskunnalla voi olla. Kiitän teitä veljet vuosien takaa yhteistyöstä, mitä me olemme saaneet yhdessä tehdä. Väliin on heitetty huulta. Joku on saattanut kirotakin, kun on kala päässyt jne., mutta joka tapauksessa aina, kun olemme yhdessä, tunnemme olevamme veljiä ja se on paljon.