Vappuna 2007

Lehtemme paperiversion rakenne on uudistunut. Valtaisiksi kasvaneet mainostulot ovat mahdollistaneet painatuksen ulkoistamisen. Mainoksista valtava kiitos. Ilman niitä olisimme onnellisia tietämättä miksi.

Vappvihkan toimitus on tänä keväänä laajentanut toimintaansa myös taiteen vaativalla saralla. Lehden laadussa se ei näy sillä kyse on lauluharrastuksesta. Laulun laatu puolestaan on lähellä kirjoittamiseni laatua. Teen kumpaakin mieluummin kuin hyvin. No, huumorilla ja mielikuvituksella tästä taas koetetaan selvitä. Mielikuvitusta käytämme niissä asioissa, joita emme osaa ja huumoria hyväksyäksemme sen mitä osaamme.

Niinpä, kuten joka kevät, toimituksessa on taas pari viikkoa eletty kuin viimeistä päivää. Tällä menolla joskus siinä vielä onnistumme. Nyt kuitenkin istuskellaan typertyneinä ja pyörryksissä Henrikin vappua odotellen. Ja sitä loistavaa lounasta, joka tuntuu vuosi vuodelta olevan herkullisempi. Ainakaan se ei ole pitkään aikaan ollut arvostelijoiden hampaissa.
Ja sinne lounaallehan ovat taas vapunpäivänä kaikki sukulaisineen ja ystävineen tervetulleita.

Tavallisesti maailman omistajan elkein käyttäytyvä ystäväni, IT-guru, piipahti toimitukseen surkean näköisenä. "Et vippais tonnia vapuksi. Nyt on kaappi tyhjä ja kaverit tulossa. Myin juuri pari vuotta sitten 20 000 eurolla ostamani Ericsonin osakkeet 920 eurolla ja samanhintaiset Song Networksit 158 eurolla".

Kyllä tässä selvästi on koulutus vielä kesken, sillä jostakin syystä mieleeni ei tullut mitään empaattista. Päinvastoin. Isolinnankadun lähimyymälän hintoja tarkkaan seuranneena laskeskelin, että jos samalla summalla olisi ostanut kaljaa, olisi tyhjistä pulloistakin saanut enemmän. Tarkkaan laskien 1540 euroa.

Opetus siis tässäkin. Parempi kuin seurata osakkeittensa arvonlaskua on kuroa kylmää hiivaa ääntä kohti.

Surullisen kuuluisa kuopiolainen professori Paavo Johannes Riekkisen toimi aivoleikkausten ohella myös suomalaisen tutkimushuijauksen pään avaajana.

Ylipääsemättömiltä tuntuvien vaikeuksien iskiessä on hyvä muistaa sananlasku: "Se mikä ei tapa, se vituttaa."

Minulla on muutamia ystäviä, jotka aika-ajoin soittelevat tarvitessaan neuvoa ties mihin. Yksi heistä, vaaleatukkainen nainen, on armoton palapelien ystävä enkä ihan kokonaan ole välttynyt asiantuntijatehtävistä tälläkään alalla. Viimeksi hän suorastaan vaati minua luokseen tutustumaan viimeisimpään hankintaansa, jonka uskoi olevan mahdoton ratkaistavaksi kenelle hyvänsä. "Tämän pakkauksen mukaan siitä pitäisi tulla tiikeri", hän sanoi kiihtyneenä. "Mutta en ole monen tunninkaan etsimisen jälkeen löytänyt kahta yhteen sopivaa palaa."

Opettajana toistan usein, että tyhmiä kysymyksiä ei olekaan mutta joskus en pysty välttämään pientä sarkasmia sellaisen kuullessani. Tällä kertaa minulla oli keinot ja sanatkin hukassa. Lopulta sain ehdotettua, että juotaisiin ihan rauhassa kuppi kahvia ja laitettaisiin nämä sitten pöydälle levitetyt Corn Flakesit takaisin laatikkoon.

Joissakin yhteyksissä arvonimien käyttö henkilöesittelyssä on vieläkin tavallista. Reilut 50 vuotta sitten henkilön luonnehtiminen arvonimen avulla oli erittäin tavallista niin kuin tästä Aamulehden ilmoituksesta vuodelta 1954 saatetaan nähdä.

Kysyvä ei tieltä eksy, hän on jo eksynyt.

Haimme toimitukseen vastuuntuntoista sihteeriä ja saimmekin kolme hyvää ehdokasta. Koska niukan taloutemme ylläpito on yksi sihteerin tehtävistä, kysyimme, miten hakijat mielestään parhaiten käyttäisivät myynnin edistämiseksi 3000 euroa. Ensimmäinen kertoi menevänsä kauneushoitolaan ja laittautuvansa niin vetävän näköiseksi, että asiakkaat sulisivat hänen edessään. Toinen päätti hankkia minulle uudet golfmailat ja täyttää baarikaapin hyvillä juomilla jotta myyntineuvotteluille saataisiin otolliset olosuhteet. Kolmas oli varovaisempi ja ajatteli sijoittaa rahat, jotta ne eivät olisi niin nopeasti realisoitavissa tällaisiin "neuvottelutilanteisiin". Vaikea tilanne. Pelasin kuitenkin varman päälle ja otin sen, kenellä oli isoimmat tissit.

Työpaikkani henkilöstöyhdistys järjesti Porin keilahallissa hohtokeilailuillan. Kävi niin, että oman ryhmäni kaikki muut jäsenet olivat naisia. Tapahtuma oli paljon hauskempi kuin esimerkiksi firman pikkujoulu sillä kaadoin keiloja naisia paremmin.

Niksipirkka on innoittanut monia vitsinvääntäjiä keksimään sukkahousuille ja muille arkisille käyttötavaroille hauskoja sovelluksia. Kyllä ennenkin osattiin. Tällainen ilmoitus oli Kotiliedessä no 18 vuodelta 1961

Haravoin pääsiäsviikonloppuna pihassa lehtiä, kun naapurini irvisteli että eikö tuo ole vaimosi hommia. Vähän harmitti mutta en halua olla pikkumainen. Auttaahan vaimo minua välillä tiskaamisessa. En olisi tahtonut jäädä sen enempiä juttelemaan ja selitinkin että täytyy kohta kiirehtiä laittamaan vaimolle ruokaa. "Onko vaimosi sairas" vakavoitui naapurini. "Ei, ei sairas vaan nälkäinen", selitin. "No mutta, eikö se siedä minkäänlaista vastaan sanomista", jatkoi naapuri ihmettelyään. Minun täytyi myöntää, etten tiedä. Käymme kyllä joskus aiheesta monologia.

Ei     vaan  
 

Vanha Patu

Vappuhaukut kaikille juhlijoille!

 Tänä vuonna on suuri juhlavuosi, sillä vuonna 2007 on tullut kuluneeksi kaksituhattaseitsemän vuotta siitä, kun aloimme laskea nykyistä aikaa. Sitä ennen laskimme mennyttä aikaa. Laskuperusteena käytettiin vanhoja hyviä aikoja eikä tiedetty keskiajasta vielä yhtään mitään. Tieto maailmassa on lisääntynyt koko ajan huimaa vauhtia emmekä enää tiedä paljonko oikein tiedämme, sillä tieto on pantu tietokoneelle, joka takkuilee tämän tästä.
 
Nytkin se lakkasi yhtäkkiä vastaamasta ihan vaan siksi, että kyseessä on vappupakina.
Se siitä. Juuri tämä sekasortoinen tiedon paljous ja yhtä sekasortoinen ihmismieli tekevät välttämättömäksi sen, että talossa on koira. Edes joku, jolla on järkeä ja haukku kuuluu vaikka metsä kasvaisi sankasti petäjää.

Meidän Husse on tulossa nuoreksi jälleen. Hän on alkanut muistella lapsuuttaan ja isänsä ryyppylauluja, jotka ei, jos minä sen sanon, lainkaan hassumpia olekaan. Naapurit vaan eivät ole sisäistäneet kulttuurin kaikkia hienouksia, eikä Suomen lainsäädäntö enää salli sitä, että Fazerin lakritsissa olisi Pandan kuva.

Eräs Hussen isän ryyppylauluista alkaa sanoilla: ”Pakanoilla ei ole paitaa/ häpy siellä on tuntematon…..”

Tässä laulussa viitataan tekstiiliteollisuuden ja kirkollisen herännäisyyden yhteisymmärrykseen markkinoinnin suhteen. Nyt kaikilla on paita, mutta se toinen asia on edelleen tabu. Toisessa laulussa sanotaan: ”Vesivelliä siellä ei syödä / marakatteja patahan vain lyödä / siellä syödä saa / krokodiilirokkaa / päälle hiukkasen viikunasoppaa.”

Lainkuuliaisena ihmisenä Husse on korvannut arveluttavat sanat laillisilla ilmaisuilla eli laulu kuuluu silloin seuraavasti: ”Vesivelliä siellä ei syödä / hyhyhyhhyä patahan vain lyödä / siellä syödä saa hyhyhyhhhy rokkaa / päälle hiukkasen hyhyhyhhhhy soppaa…
No niin ja sitten yhdessä: hyhyhyhhhhhy jne.

Jos silakan ruotoja on tarttunut suupieliin, niin baarista ensin vauhtia ja sitten uusi yritys: hyhyhyhhhy jne….

Olen ihan varma, että viimeistään aamuyöllä kuorolaulu alkaa sujua mallikkaasti.
Tämän vuoden ristikko noudattelee kokonaan uutta linjaa. Sen sijaan, että se olisi helppo, se on hauska. Tietysti vappu on vakava juhla ja silloin pitäisi tyytyä hillittyyn huumoriin, mutta tiedättehän te Hussen, ei sillä mitään tapoja ole.

Minä täytin tämän vuoden helmikuussa 11 vuotta. Se on ajokoiran iäksi kunnioitettava saavutus. Sain ihan liian vähän lahjoja synttäripäivänäni, joten nyt veljillä ja sisarilla on tilaisuus parantaa mainettaan. Vappulounaalla jääneet lohennahat ja muu sellainen juhlaruoka maistuisi minulle erinomaisen hyvin. Ei muuta kuin pussiin vaan ja postiin. Osoite on vanha tuttu: Patu, Ahlainen. Tuli minulle Punkalaitumellekin postikortti jostakin ulkomailta.
Osoitteena siinä oli pelkästään Patu, Finland.

Jos keittiöväki lähettää minulle nuo lohennahat, niin tulee samalla testatuksi myös tuo Kelpo-kuljetus. Jos paketti Tampereen kautta Ahlaisiin kestää tulla esimerkiksi yhden kuukauden, niin minä tiedän milloin se tulee meille. Haistan sen jo Putajan baarin kohdalta, vaikka matkaa sieltä on meille runsaasti.

Toivotan kaikille Henrikin vappulounaalla kävijöille oikein hyvää kesää ja virkistäviä hetkiä pilkkijäällä! Jopa täällä Ahlaisissa on käynyt kylmä viima huolimatta siitä, että olemme täällä lämpimien merivirtojen äärellä. Kyllä Suomen kesässä tarkenee. Siperia tulee mieleen, mutta kai siellä muutakin on kuin vodkaa?!

Kohottakaamme yhteisesti malja Henrik-loosille, toinen globalisoituvalle isänmaallemme, kolmas kauniille naisille ja neljäs meidän paatille, joka maalataan tänä keväänä. Jos joku vielä tämän jälkeen kykenee omin jaloin seisten ottamaan maljan myös vapulle ja toisen keväälle, niin siitä vaan. Pyllähtäneet kannetaan eteiseen virkoamaan.

Terveisin Patu

Moni arkinen ilmaus on aikojen kuluessa saanut ihan uuden merkityksen. Otetaanpa tästä malliksi vanha karkkimainos

Opikelijamme tulevat yhä useammin vieraista kulttuureista. Otin viime viikolla puhelimitse vastaan hakemuksen maahanmuuttajille tarkoitetulle tietotekniikan kurssille.

- "Name?"
- "Abdul Dalah Sarafi."

Kun nimen tai äänen perusteella en ollut ihan varma hakijan sukupuolesta, jatkoin kyselyä:

- "Sex?"
- "Four times a week."
- "No, no, no... Male or female?"
- "Male, female... sometimes
camel..."

Pysytäänpä aiheessa. Afganistanissa suomalaiset rauhanturvaajat työskentelevät ruotsalaisten johtamassa PRT Mazar-e Sharifin tukikohdassa, josta on Kabuliin varsin hankalat yhteydet. Upseeriystäväni toimi pataljoonan kapteenina Mazarissa, kun leiri sai uuden komentajan naapurimaastamme.

Kun kaikki majoitus- ja toimistokontit oli esitelty, uusi komentaja oli vielä hyvin kiinnostunut pienestä majasta varsinaisen leirialueen ulkopuolella. ”Kun täällä erämaassa ei ole yhtään naisia, niin tuolla majassa on kameli sitä varten.", kertoi ystäväni. ”Fyi fan, sehän on sairasta”, tuhahti komentaja mutta parin viikon kuluttua miehinen tarve kävi kuitenkin sen verran ylivoimaiseksi että hän kysyi kuiskaten ystävältäni "Tuota... , milloinkas se kameli olisi vapaa?

"Samana iltapäivänä komentaja sitten meni majaan ja siellähän oli oikein sievä kameli. Vieressä oli vieläpä jakkara sopivasti. Pakko mikä pakko ajatteli ruotsalaissoturi ja ryhtyi hommiin. Aseveljensä toimista tietämätön ystäväni astui samassa sisään ja nikotteli hyvän tovin ennen kuin sai sanoja suustaan. "En haluaisi keskeyttää, mutta olisikohan miellyttävämpää, jos tekisitte niin kuin muutkin meidän miehet ja ajaisitte sillä kamelilla Kabuliin naisiin..."

Mietaan Jussin 13 768 ääntä herätti joissakin suunnissa huvittuneitakin kannanottoja. Pohditaanpas tämä asia kuitenkin vielä uudestaan. Tässä annos ”pohojalaasta positiivisuutta”, josta monen kelpaa ottaa mallia.

• Ei niin piäntä ojaa, nottei sinne oma lehemä mahtuusi.

• Kiiruhes on palio hyviä pualia, ei vaan ny tuu yhtään miälehen.

• Jos maitua haluat, älä orota, jotta lehemä koputtaa ovelle.

• Älä herttin tähäre mee mukahan, jos jonkun miälestä soot luuseri. Menöö vuosia hukkahan. Paa kampoohin ja näytä.

• Katto asiooren valoosia pualia, ei silämät rasitu!

• Hymyyle sitä leviämmin mitä vaikiee päivä - huomaat pian, jottei niitä enää ookkaa!

• Jonsei oo mitää syytä teherä sitä, mitä soot tekemäs, niin minkä raakkulehen takia soot aikaas tuhulaamas?

• Kaiva kaveris ylähä, jos soon puronnu kuappahan vaikeuksiensa kaas.

• Löyräkkö ittes sanomasta, jotta "viälä me tällenki nauretahan"? Mikä jottet nauraasi heti?

• Jos sä haluat jotaki mitä sullei oo ikinä ollu, sun pitää teheräkki jotaki mitä set oo ikinä teheny.

• Klonasteloo jokahinen, mutta soon tyhymä jokei ymmärrä nousta ylähä.
  

"Isi, miten lapset tulevat", lienee yksi hankalimmista eteen tulevista kysymyksistä. Kokeilin neuvolan tädin mallivastausta "No katsos, isillä on semmoisia lapsensiemeniä, joita se antaa äitille. Äiti sitten kasvattaa vauvan masussaan." Neuvolan tädin ohjeet eivät kuitenkaan vastanneet kysymykseen "Nielläänkö ne siemenet vai mitä". Siinä ei sitten auttanut muu kuin yrittää itse. "No joskus jos äiti haluaa Ratsulasta jotakin kalliimpaa."

Kun nykypäivänä käymme keskustelua, onko esimerkiksi ravintoiloilla oikeus valita asiakkaansa, muistakaamme aikaa, jolloin kaikilla oli tämä oikeus.

Etsimme jatkuvasti Vappvihkan huonoille vitseille seuraa uusien kirjoittajien pakinoista. Huonoja pakinoitsijoita on vain aika vaikea löytää. Päätimme kokeilla löytyisikö uudelta sihteeriltämme tähän tarpeeseen muutakin kuin puserontäytettä ja hänhän innostui valtavasti. Aika tavalla pitää vielä yhdessä harjoitella mutta seuraavassa tarinassa on ihan selvästi havaittavissa lehdellemme tyypillinen mauttomuus.

Kaikki karvanpoistokeinot huijaavat uskomaan helppoon, kivuttomaan karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja nyt... kylmävaha. Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä kotiin ja laitoin ruokaa. Sain ajatuksen käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois. Siispä kylppäriin.

Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään kuumavahaklimppejä, sen kuin vain hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi, vedät ne erilleen ja kiinnität sääriisi (tai mihin tahansa). Helppoa. Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en ole mitenkään tyttömäinen, mutta taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään. Uskoisin.

Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna toisiansa vastaan. Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja pehmenee. Keksin paremman idean: otin hiustenkuivaajan ja väänsin lämmöt täysille. Ja sitten laitoin vahaliuskaan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...

Okei, ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan. Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain, ylöspäin... Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon. Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää käyttäen laitoin vahaliuskan bikinirajalle siten, että puolet häpyhuulista peittyi aina pakaraan asti (kyllä, liuskat ovat aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja VETO! ... Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa taas jotain. Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen henkäisy ja VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan pikkuhiljaa normaaliin ja vilkaisen "palkintoani", vahan peittämää turkkiani.

Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi vaha on melkein kokonaan irronnut? Mihin ihmeeseen se on voinut joutua, jos se ei kerran ole liuskassa? Hidas kumartuminen, jalka edelleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen. Kosketan vahaa.

Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!! Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison erehdyksen. Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä. Jotain on tehtävä. Joten jalka lattialle... ja sitten tajuan, että pari paikkaa meni umpeen. Vagina? Tukossa. Peräaukko? Tukossa.

Mietin hiljaisesti, että toivottavasti ei tarvitse kohta mennä kohta pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät päästä. Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa vettä! Kuuma vesi sulattaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa vettä kuin siedän ja astun veteen. Vaha sulaa ja minä voin varovasti raapia sen pois... ? Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien kidutuksessa tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään – ja istun alas. Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että se lisäksi kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä ­ mikä ei muuten pehmennä vahaa. Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti.

Soitan ystävälleni Jaanalle, joka jätti kosmetologikoulun kesken, joten hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti. Ei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella "peppuni ja pimppuni on liimautunut ammeeseen". Jaana halusi tietää tarkasti, missä kohtiin peppuani vaha on. "Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi. Eikä edes yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle koko jutun. Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numero löytyy vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan. "Tajuathan", hän sanoi, "että jos johonkin asiakaspalveluun soittaa tämmöinen tapaus, ne käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun. Päädyt vielä radioon tai internetiin, jos kerrot suoran totuuden." Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti partahöylällä.

Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata torttu umpeen vahalla, keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä veks! Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa. Kokeilin sitä ja aloin kiljua riemusta: se toimii! Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain kaiken vahan pois.

Paitsi että kiukukseni huomasin... karvat on edelleen paikallaan. Ajelin ne kaikki pois höylällä. Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa. Vahapaketin laitoin takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, milloin sitä tarvitaan. Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat kasvaa!

Huomenna aion värjätä tukkani.

En tiedä, kuinka usein käytte Mikkolan Prismassa ostoksilla mutta varoitan tässä kaikkia veljiä, jotta ette minun laillani joutuisi taitavan huijauksen kohteeksi. Toissaviikon lauantaina en löytänyt yhtään vapaata perhe- tai invapaikkaa joten jouduin jättämään autoni lähes 20 metrin päähän pääovesta.

Tehdessäni ostosten jälkeen lähtöä, autoni viereen ilmestyi kaksi hyvännäköistä pimua ilmoittaen esittelevänsä viereisen autopesulan uutta palvelua. Sen kummemmitta puheitta he alkoivat pestä tuulilasia rätteineen ja vaahtoineen. Suuret tissit olivat joka vedolla pulpahtamaisillaan ulos märkien t-paitojen sisältä. Pesun jälkeen kaivoin lompakkoani mutta tytöt ilmoittivat tämän olleen ilmaisen esittelyn ja toivottivat minut tervetulleeksi pesulan uudeksi asiakkaaksi. Koska päivä alkoi olla täysi, herkkupalat toivoivat vielä saavansa kyydin takaisin työpaikalleen.

Heti lähdettyämme liikkeelle, etupenkillä istuva kaunotar kumartui syliini tekemään - arvatkaa mitä. Kun kaikki huomioni kiinnittyi tiellä pysymiseen, takapenkillä istunut tyttö vei lompakkoni. Homma tuntuu laajemman rikollisjärjestön organisoimalta. Lompakkoni varastettiin maanantaina, tiistaina, kahdesti keskiviikkona, eilen ja todennäköisesti tullaan varastamaan myös tänään. Joten olkaa varovaisia siellä.

VAPPVIHKAN RISTIKKO 2007

Vaakarivit: 1. Henrikillä omat, 7. VappVihkan päätoimittaja, 13. VappVihkan painaja, 14. Hytösten firma, 16. Tori,
17. Sumuinen, 18. Sunnuntaista sanottu, 20. Öljyinen? tyttö, 21. Nooan vuori, 23. Pyydykset, 25. Tunnetut tytöt,
28. ’Varastaa’, 30. Vihainen, 31. Maksettu tai saatu, 32. Baskijärjestö, 33. Oli kisapaikka, 35. Maa- ja metsätaloustieteen maisteri, 36. Tytönnimi, 37. Kieltävä, 39. Laulun nainen, 42. Eräs miekka, 43. Sydänkin on, 44. Enteellinen? miehennimi,
45. Osakeyhtiö, 46. Naisennimi, 48. Tulee Olkiluodostakin mieleen, 52. Monelle tuttu paikka, 56. Silmukkaristi, 58. Pyssykin, 59. Muuan sotahuuto, 61. Ei ihan outo täälläkään, 62. Mikko-Taneli Etola, 63. Ammunta, 64. Ilari Rossi, 65. Lauha,
67. Murteellinen minä, 68. Muodostuneet messusta, 70. Tehdyt ja kaupan, 71. Sulkimia, 73. Noita, 74. Henrikin ensimmäisen ylimestarin etunimi, 75. Edellisen sukunimi, 76. Ylimestari Asko.
Pystyrivit: 1. Tämän ristikon laatija, 2. Ei löydä kotiin, 3. Pirtissä, 4. Vappulounaalla täysin vierasta, 5. Taivaan väri,
6. Tottumus, 7. Tarvitaan baarissa, 8. Natriumin merkki, 9. Monesta hupivälineestä sanottu, 10. Alpo Korhonen,
11. Litiumin merkki, 12. Sydämen päävaltimo, 15. Suositellaan painopaikaksi. 19. Kuulostaa kirosanalta, 22. Huudahdussana,
26. Muuan Pöysti, 27. Kirvesmies, 29. Paistinpannun pohjassa, 30. Ärhentelee, 34. Puupuikkokin, 35. Runollinen minä,
38. Intelligenssi, 39. Tytönnimi, 40. Lehahtaa lentoon, 41. Mauste, 42. Kirjapainossa, 43. Loosissakin kuultuja,
47. Oluttuoppi, 48. Sivari, 49. Tauno Angeria, 50. Beer, 51. Kissa+E, 53. Hieno kangas, 54. On tuolilla, 55. Toivottavasti pysyy seinässä, 57. Siten, 60. Odd Felow on sellainen, 66. Veto väärin päin, 69. Siitä on tullut T-kirjain, 72. Arto Koivisto.

Ratkaisijan nimi: ____________________________________________________
Palautettava ennen kesäkuun loppua Henrikin ylimestarille. Arvotaan yksi vappulounas 2008 kahdelle hengelle.

Ählämi heilutteli mattoa parvekkeella Purjeentiellä, kun ajelin fillarilla ohi. Mahtoiko matosta olla akku lopussa, kun piti valmistella mäkistarttia.

Meillä on ilo ilmoittaa, että ensimmäinen diagnoosimme oli väärä.
Punoitus peniksenne päässä ei ollut syöpää, vaan huulipunaa.

Pahoittelemme turhaa amputointia.

Alkoholipakkausten varoitusmerkinnöistä on syntynyt melkoinen kädenvääntö. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle jättämässään lausunnossa Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto muistuttaa että alkoholijuomat ovat tupakasta poiketen elintarvikkeita joiden tuoteturvallisuus on tutkittu. Suomessa elintarvikkeiden turvallisuutta valvoo Elintarviketurvallisuusvirasto, joka ei ole missään vaiheessa ottanut kantaa alkoholijuomien haitallisuuteen. Me täällä Vappvihkassa kannatamme ehdottomasti varoitustarroja ja jos alkoholijuomien terveellisyyteen ei sovi kajota niin tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan pohdittavaksi muutamia ehdotuksiamme.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa saada sinut uskomaan, että puhut kuiskaamalla.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa saada sinut ajattelemaan että osaat laulaa.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa saada sinut aamulla näkemään vieressäsi jotain todella kauheaa.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa saada sinut uskomaan, että ihmiset nauravat kanssasi.

VAROITUS:
Alkoholin käytöllä on suuri merkitys siinä, että näytät idiootilta tanssiessasi.

Vähän kuin sitä ihtiään äänestäisit

Uuden hallituspohjan selvittyä aloimme vaalimainoksien innoittamana tehdä uusia järjestelyitä myös vappujuhliimme. Vessoissa olevat lukot jo varmaan näittekin. Tosin vihreiden vaatimuksesta vessoissa ei enää ole vesiklosettia vaan puhkaistun takaseinän takaa löytyvien portaiden alapäästä johtaa edelleen merkitty polku pihan perälle kompostihuussiin. WC-paperista peritään eri maksu mutta penkillä olevasta Uutispäivä Demarista saa repäistä palan ilmaiseksi.

Vaalien tuoksina nosti esiin Vappvihkan linjaan sopivia juttuja tuon tuostakin. Vanhasen nuoria naisystäviä emme tosin enää pidä yleisesti kiinnostavina uutisina mutta henkilökohtaisesti ne kyllä vaikuttavat minuun hyvin voimakkaasti sillä ikäni puolesta alan kohta kuulua Susanin ja Merikukan kohderyhmään. Tässä onkin jo hetken ollut hiljaiseloa.

Aineiston kerääminen on muutoinkin viime aikoina helpottunut sillä erilaisia vitsisivustoja avautuu internetiin päivittäin. Niitä kutsutaan edustajien blogeiksi. Lainsäädännössämme jo pitkään jatkunut termien kaunistelu on saanut vahvan tukijan vanhasta ystävästämme Keminmaalta. Blogissaan 4.4. hän korvaa omalla kohdallaan sellaiset syytteet kuin uhkaus tai kiristys ilmauksella: esitti vaihtoehtonsa. Juttu on läpihauska kauttaaltaan. Käykää ihmeessä lukemassa.

Hitto, kun vaan jaksaa kaivertaa mieltä tuo Vanhasen hyvä flaksi. Hänen rauhallisuutensa on lisäksi osoitus todellisista pelimiehen taidoista. Mitäs sitä kommentoimaan sillä kyllähän sen vanha soppamieskin tietää, että jos illalla kynteli niin aamulla kirveli.

Eija-Riitta Korholahan tuon Merikukka-jutun toi vaalien alla blogissaan esiin. Joutui tosin sitten pyytelemään anteeksi mutta pahoitteli vain sanavalintojaan:
- ”…varsinkin, jos joku asia vedetään irti kontekstista, se muuttuu todella vaaralliseksi…”
Tässä sananvalinnassa onkin taas pohdittavaa seuraavaan anteeksipyyntöön asti. Korhola on kaunis nainen itsekin. Ämmä-iässä jo tosin: 48. Vappuheilaksikin siinä ja siinä.