Vappuna 2009

Niin se vaan on, että kotietu ja järkyttävä tuomarietu voittavat aina pelillisesti ylivoimaisenkin. Kansikuvassa Tami häpeää suomalaisen kiekkojärjestelmän puolesta. Miksi ihmeessä? Näin on aina tehty, kuittasi SM-liigan toimitusjohtajakin. Samalla SM-liiga-asenteella olemme toimineet myös VappVihkan toimituksessa. Pelaamme varman päälle ja käytämme vain sellaisia juttuja, jotka on aikaisemminkin tehty ja kymmeniä kertoja testattu.

Toimitukseemme on keväällä palkattu paljon uutta väkeä ja uskommekin saaneemme tänä vuonna aikaan entistä enemmän tahallista huumoria. Joidenkin uusien työntekijöiden suhteen olen kyllä vähän varauksellinen. Tuota Kejosta epäilen homoksi kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.

Vaimo tuossa kiukuttelee, kun en kehu sen uusia vappuvaatteita. Kyllä minä kehun mutta se ei vaan ymmärrä, että porilaisittain kohteliaisuuksiin kuuluu aina kieltosana tai loukkaus. ”Ei se iha paska ol.” Koulukaveri Vellilästä, Uotisen Jormakin, pitää vielä kiinni porilaisista juuristaan. ”Ei huaano.”

Ihan paska paikka ei ole loosikaan vapunpäivänä ja viimevuotiseen tapaan henkilökuntaa on töissä myös vapunaattona. Poiketkaapa morjenstamassa. Meillä on monenlaista mukavaa tarjolla niin Kumihuulelle, Tamille kuin muillekin poikkeaville.

                           Tervetuloa
                                   ja
                                                                   Hauskaa vappua!

Kalakaverit harmittelivat, kun kotona pitää tehdä yhtä jo toistakin askaretta ennen kuin voi hyvällä omallatunnolla lähteä reissuun. Yksi kertoi maalanneensa aidan, toinen oli korjannut keittiön roikkuvat listat. Kolmas kertoi rakentaneensa puutarhaan pation ennen kuin vaimo laski matkaan. Neljäs mies oli vaiti, mikä sai muut odottamaan kiinnostuneina.

”Minä en tehnyt mitään. Laitoin vain kellon soimaan 5.30, herätin muijan ja sanoin, että panettaa kauheasti. Kysyin rakastellaanko vai lähdenkö kalaan. Vaimo vastasi, että pue hyvin päälle, siellä on kylmä.”

Kaverini Väinö oli kova kalamies mutta kerran pilkkireissullaan Preiviikinlahdella hän vajosi jäihin vaikka omien sanojensa mukaan tunsi kalavetensä kuin pilkkihaalarinsa kymmenet taskut. Liekö kirkkaalla eväspullolla ollut oma osuutensa onnettomuuteen, vai häikäisikö kirkas kevätaurinko? Sitä ei koskaan saatu tietää.

Käytiin tapaamassa Alma-leskeä ja toivottiin jaksamista. Alma katsoi kuitenkin jo eteenpäin.

”Kaikki nämä vuodet olen ollut huolissani siitä, että jonain päivänä hän putoaa heikkoihin jäihin ja hukkuu. Nyt minun ei enää tarvitse olla huolissani.”

Kaikkihan me tunnemme krapulan ensimmäisen ja toisen asteen tunnusmerkit. Ensimmäisen asteen kankkusessa kauravelli polttaa kurkussa kahdesti. Kerran, kun se menee alas ja toisen kerran, kun se tulee ylös. Toisen asteen kankkusessa sisällä ei pysy kun Rapalan isompi kolmen koukun haukiviehe.

Kaikkein kokeneimmat vapunviettäjät tietävät, että kolmanteen asteeseen päästyä olo on jo parempi mutta kaupungille ei ole mitään asiaa. Muutoin näkövammaiset jäävät autojen alle, kun luulevat maksan vinkumista liikennevalojen opasteääneksi.

Vinkunasta tulikin mieleeni, tiedättekö, miksi naisia ei voi käyttää laskuvarjojääkäreinä?
-
Heti hyppäämisen jälkeen vihollinen kuulee viheltävää ääntä.

Niin ja krapulasta tuli vielä mieleeni, että tunnettekos tällaisia sanontoja:
Tuhkimokännissä tullaan kotiin ilman toista kenkää. Lumikkikrapulassa herätään seitsemän miehen kanssa. Ruma ankanpoikanen –krapulassa aamulla on vierellä väärät munat. Tunnetuin lienee Mikki Hiiri –krapula, missä korvasi on turvonneet palloiksi, käsissäsi on valkoiset hansikkaat, mutta frakista ei ole tietoakaan.

Me, joilla asiat ovat hyvin ja elämme hyvin, ajattelemme vain harvoin ihmisiä, jotka elävät köyhyydessä tai ehkä muuten puutteessa. Tämä kuva on otettu Euroopan sydämessä ja se kertoo, että köyhyyttä on kaikkialla.

Tämän raukan vanhat, kuluneet ja risaiset vaatteet sekä muovipussit kädessä saavat väistämättä jokaisen pään kääntymään. Hänen tilanteensa ei voi jättää ketään tunteettomaksi!

Tiesitkö, että katumuspillereitä tehdään myös miehille.

Se muuttaa veriryhmän ja DNA:n.

Vastarannan kiisket saavat alkunsa opposiittiöstä.

Nainen! 45-vuotias poikalapsi annetaan hoitoon tai omaksi. Siisti ja kiltti. Ei syö näkkäriä vuoteessa. Passaa tai katso.

"Toisitko mulle kaljan ennen kuin se alkaa”, huikkasi mies vaimolleen töistä saavuttuaan. Vähän hämmästyneenä vaimo vei oluen TV:n ääreen istahtaneelle äijälleen ja palasi keittiöön. ”Tuoppa vielä toinen”, kuului huuto olohuoneesta. ”Se alkaa just”.

Nyt paloi vaimon pinna. "Nyt riitti paskiainen, sitä tullaan kuin maailman omistaja ja juoksutetaan toista kuin orjaa. Ja minä vaan kokkaan, siivoan, hoidan lapset, pesen ja silitän pyykkiä päivät pitkät?!"

”Nyt se alkoi”, huokaisi mies.

30-vuotishääpäivänään pariskunta päätti elää uudelleen kuherruskuukautensa. He menivät samaan lomanviettopaikkaan, yöpyivät samassa huoneessa, söivät samassa ravintolassa ja tanssivat samassa yökerhossa.

Tämän ihanan ja romanttisen illan jälkeen he palasivat huoneeseensa. Aviomies otti vaatteet yltään, meni vuoteeseen ja sammutti valot. Vaimo meni kylpyhuoneeseen, otti vaatteet yltään ja nojasi alastomana ja kiihottavasti oven karmiin valon taittuessa takaa kylpyhuoneesta, kysyen aviomieheltään, mitä hän ajatteli tällä hetkellä 30 vuotta sitten.

Aviomies vastasi: "Ollakseni rehellinen, ajattelin 30 vuotta sitten, että halusin nussia aivosi pellolle ja imeä tissisi kuiviin." "Mitä sinä tällä hetkellä ajattelet?" kysyi vaimo. "Minä ajattelen, että taisin tehdä varsin hyvää työtä."

Seuraavan vedenpaisumuksen varalta on jo olemassa huippusalainen toimintasuunnitelma. Eri eläinlajien lisäksi arkkiin otetaan kaikista ammattikunnista kaksi edustajaa, kaksi lääkäriä, kaksi lakimiestä, kaksi putkimiestä ... yksi VappVihkan toimittaja.

Niiden ei toivota lisääntyvän.

Kalja on hukassa ja vetoketju auki eli kaikki on vielä hyvin.

Vappuna on tosi paljon tärkeämpää muistaa avata vetoketju kuin sulkea se.

Eläinlääkärin odotushuoneessa oli kolme koiraa, jotka keskustelivat. Ensimmäinen koira, joka oli pieni villakoira, kertoi: Minun isäntäni tulee aina kännissä kotiin ja pieksee meikäläistä lehdellä. Kerran sitten paskansin yöllä sen kenkiin. Nyt olen täällä lopetuspiikkiä odottelemassa."

Kultainen noutaja jatkoi. Minä olen aina yksin sisällä, eikä minulla ole mitään tekemistä. Kerran minulla paloi sitten päreet, ja revin koko sohvakaluston hajalle. Nyt olen sitten täällä odottelemassa lopetuspiikkiä."

Iso tanskandoggi kertoi myös tarinansa. "Minulla on ystävällinen, kaunis ja mukava emäntä. Se ei vaan koskaan päästä minua naisiin. Kerran emäntäni sitten suihkusta tultuaan petasi sänkyä alasti. En voinut hillitä itseäni, vaan hyppäsin sen selkään ja tein emännälle temput."

"Ja nyt odotat lopetuspiikkiä?"

"Ei, vaan minulta leikataan kynnet."

”Rakkaani, ethän ole kovin vihainen, kun tulin eilen niin myöhään ja niin juovuksissa ja vielä silmä mustana kotiin?”

”En tietenkään, rakkaani, ja sitä paitsi, eihän tuo silmä ollut vielä kotiin tullessasi mustana!

Yövyttiin poikien kanssa kerran Vätikän mökkikylässä Laatokan rannalla. Pieni iskujoukko päätti tehdä öisen tiedustelumatkan muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Sortavalaan. Ljosha lähti Ladallaan kuskiksi ja edestakainen matka taittui venäläiseen tapaan enemmän kuin reippaasti.

Aamukahvilla yksi sisseistämme katseli silmät sirrillään paikallisten työntekoa ja pohdiskeli ääneen, paljonkohan täällä ihmiset tienaavat suurin piirtein tunnissa. Minä irvailin, että mitäs semmoista kysyt, kun hyvin tiedät että 100 euroa.

Laihialla pariskunta huomasi yhtenä aamuna, että tytär oli karannut kylällä käymässä olleen nuoren miehen kanssa.

”Voi, voi olemme menettäneet ainoan tyttäremme”, valitti emäntä.

”Saimmepahan tilalle komiat ja aivan uuret tikkaat”, lohdutteli isäntä.

Zimbabwen presidentti Robert Mugabe syytti hiljattain ulkomaista lehdistöä törkeästä valehtelusta. "Maamme inflaatio ei ole kaksi miljoonaa prosenttia." Zimbabwen todellinen inflaatio on nimittäin 10 % päivässä ja tuosta saadaan vuotuiseksi inflaatioksi 1,1 potenssiin 365 eli 1283305580300 %.

Kyllä meidän tulisi jo oppia olemaan vähättelemättä Afrikkalaisia kanssaihmisiämme vaikka heillä vielä on matkaa eurooppalaisiin saavutuksiin.

Saksassahan kansantaloutta pyöritettiin 1920-luvulla painokoneilla. Eräskin kirjapaino lähetti valtionpankille setelien painotyöstä 32776899763734490417 markan ja 5 pfennigin laskun ja sai kuitata sen painamalla itse tarvittavat setelit.

Vielä nykyäänkin kannattaa Islantilaisissa ravintoloissa maksaa etukäteen. Hinta ehtii kaksinkertaistua ruokailun aikana. Myös Henrikin vappulounaalla saattaa inflaatio tehdä etukäteen maksamisen edullisemmaksi. Näinä epävarmoina aikoina onkin vaikea keksiä, miten rahansa turvaisi.

Yksi varma kohde kuitenkin löytyy. Vappulounaan drinkkiliput lunastetaan jokainen takaisin yhdellä drinkillä.

Tiedemiehet ovat aina ihmetelleet, miten entisaikoina pystyttiin valmistamaan kivestä mahtavia veistoksia. Tulisivat kysymään sillä minä tiedän. Valtava norsupatsas esimerkiksi tehdään siten, että otetaan iso marmorimöhkäle ja hakataan siitä kaikki pois, mikä ei näytä norsulta.

            Otetaanpas tähän väliin vähän aivojumppaa suositun sudokun parissa.

VappVihkan ristikko 2009

VAAKASUORA: 1+8 Hauska traditio, 11. Veli Lod, 12. Ransk. nainen, 15. Ilmari Ojala, 17. Koettaa tehdä ymmärretyksi, 20. Piirin Suursire, 24. Simakin on, 25. Kalle Aaltonen, 26. Sokaisee joskus, 27. Tarpeen vanhuksille?, 28. Kauempana olevan tavoittelu, 30. Toinen vanhemmista, 32. Tekee loistavaa työtä Henrikissä, 33. Naisennimi, 34. Ilman seuraa, 35. Henrikveli, 36. Joskus keruun takana, 37. Yksi koulumuodoista, 38. Henrikveli, 39. Kiikun seurassa usein, 40. Lasse Alanko, 41. Pitää lippua ylhäällä, 42. Hämmästynyt huudahdus, 45. Henkselit, 49. Antero Immonen, 50. Henrikin Veli-Mies, 51. Henrikin SE, 52. Miehennimi, 54. VappVihkan kustantaja, 55. Loosi Huittisissa, 57. Sami Ollila, 58. Arista mieleen, 61. Menojenohjaaja, 62. Unto Hakanen, 63. Ämpäri, 66. TV-ohjelma, 67. Loosin hallitus.

PYSTYSUORA: 1+35 tulee ExKirjuriksi syksyllä, 2. Ei kulje samoja teitä, 3. Tavaratalo Tukholmassa, 4. Risto Kallio, 5. Kunta pohjoisessa, 6. Identiteetti, 7. Avaruushallintokeskus, 8. Kantaa kaunista satoa porilaisissa looseissa, 9. Notkuu loosilla vappuna, 10. Tähtitieteellinen seura, 13. Sopii hyvin hengen määreeksi, 14. Ylittämätön tapahtuma, 16. Yleinen nimi Henrikissä, 18. Pui takaperin, 19. Kymi ilman koota, 21. Helsingin ydinkeskustassa myös kahdella uulla, 22. Alistaa aina jonkun, 23. LIII, 27. Eläinsuoja, 28. Olisi ärrällä romu, 29. Sitä yritetään välttää, 30. Viron isä, 31. Tunnistekortti, 32. Henrikin Harri, 36. Petri Arve, 39. Keittoastia, 42. Harvinainen pojannimi, 43. Vauhdikas sana, 44. Tunnettuja paikkoja, 45. Kysymyssana, 47. Sukkamerkki, 48. Maksimi, 52. Punainen Kukko, 53. Kujanjuoksu, 56. Sydämen ääni, 59. Loosi Oskarin YM, 60. Maiskuttelusana, 64. Nikkelin merkki, 65. Kimmo Saarela. 66. Mikko Niskanen.

Tunnetko käyttämiesi vanhojen sanojen tai sanontojen alkuperän. Käytätkö esimerkiksi sanontaa ”tuhannen pillun päreenä”? Oletko ikinä tullut miettineeksi sen alkuperää?

Pillun päreitä käytettiin vielä 1800-luvulla, ennen laudeliinojen keksimistä saunoissa naisten alapään suojana. Saunojahan käytettiin tuolloin paljon muuhunkin kuin peseytymiseen ja lauteet suorastaan kuhisivat erilaisia mikrobeja ja bakteereita, varsinkin koliformisia bakteereita.

Pillun päreet eli ”vitukkeet”, kuten niitä tuolloin kutsuttiin, tehtiin tavallisista männyistä vuolluista päreistä muotoilemalla ne naisen omien muotojen ja käyttötarkoituksen mukaan. Luonnollisesti ne olivat alussa puunvärisiä, mutta muuttivat sitten väriään mitä enemmän niitä käytettiin. Ihan pärekaton harmaiksi ne eivät sentään ehtineet.

Sanonta 'Tuhannen pillun päreiksi' on syntynyt luonnollisesti siitä, kun miehet ovat arvioineet puun kokoa ja sen riittävyyttä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Naisille varattiin tietysti oma puu vitukkeisiinsa. ”Tuo mänty riittää varmasti tuhannen pillun päreiksi”, on varmasti ollut tuttu sanonta eri puolilla Suomea.

Entäpä sitten perseensuti. Sellainen saattaa löytyäkin vielä jonkun ulkohuussin seinältä. Perseensuteja käytettiin yleisesti ainakin 1880 luvulle saakka Kymenlaaksossa ja Karjalassa. Tiettävästi sitä käytettiin myös jonkin verran Kanta-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Perseensuti, tai perssuti tunnettiin myös nimellä perskä. Se laitettiin hirrenrakoon kuivamaan ja odottamaan seuraavaa käyttäjää. Toki pärekin kelpasi pyyhkimiseen. Erityisesti pyyhkimiseen tarkoitettuja päreitä kerättiin ns. persikkopuusta.

Perseensuti oli tuuhea, lyhytvartinen harja peräaukon puhdistamiseen. Ennen kuin käyttäjä harjasi oman ahterinsa puhtaaksi, hän kopautti harjaa seinää vasten, jotta siihen kiinni kuivaneet ulostekikkareet tippuivat pois.

Nykyään käytetty sanonta "Voi perseen suti" viittaa juuri siihen, että suti on joko liian tahmea puhdistuakseen tai se oli pudonnut niin kauas, että tarpeillaan istuja ei siihen ylettynyt. Hänen olisi siis kiskottava vaatteet sottaisen takamuksen päälle, ja sekös harmitti. Harmittavaa asiaa perseensudilla tarkoitetaan nykyäänkin, vaikka pylly olisikin puhdas.

Hauskaa vappua kaikille!

Tultuani veteraani-ikään olen alkanut ymmärtää toukokuun ensimmäisen päivän merkityksen ihmis-kunnalle myös niissä maissa, missä vappua ei juhlita. Käsitykseni on, että valborgsmässoafton kuten sen nimi latinaksi kuuluu, puuduttaa sielun ja raikastaa hengityksen.

Täällä Porissa vappua on vietetty niin kauan kuin Henrik on järjestänyt lounaan ja pitänyt tarjolla siman sukuisia virvokkeita, jotka keventävät toista jalkaa. Katsokaapa vaan tarkasti, niin kovin moni ei horjahtelematta kulje palatessaan syömästä sinappisilakkaa ja savustettua lohta. Tämä on tarkoituskin.

Minun on annettava tunnustus Henrikin keittiölle siitä, ettei ole koko vuotta tarvinnut laihdutuskuurilla olla. Milloin on tullut lohennahkaa, milloin possunluuta, onpa joskus mukaan eksynyt jokin lihanpalakin. Tällaisilla eväillä koira jaksaa haukkua eli viihdyttää ympäristöään.

Olen ollut loosikoirana vuodesta 1996, eikä sitä ole tarvinnut katua. Päinvastoin, olen viihtynyt erinomaisesti ja asteitakin olen saanut tasaiseen tahtiin. Kaulassani näkyvä merkki on viidennen ajokoira-asteen näkyvä tunnus, se näkyy pimeässäkin, koska siinä on heijastin. Kaulassani on judokan vihreä vyö.

Vuoden 2009 vappua vietetään kaukaisten maiden lamasta huolimatta pitkän kaavan mukaan. Pori sijaitsee Euroopan vauraimmalla alueella, täällä ihmisten keski-ikä on noin 70 vuotta.

VappVihka ilmestyy nyt kahdeksattatoista kertaa, mikä on pantu merkille Yhdysvalloissa asti: Barak Obama kierteli Eurooppaa kuin kissa kuumaa puuroa, mutta joutui lähtemään kotiin, kun lippuja vappulounaalle ei ollut saatavissa. Hän kävi Turkissa pureskelemassa pippureita, mutta sehän ei nyt alkuunkaan ole samaa kuin Henrikin vappulounas!

Baari on tänä vuonna avoinna suunnilleen samalla tavalla kuin Ruotsinlaivoilla ennen eli aina.

Jos joku vielä toukokuun neljäntenä istuu kuivin suin pirttinsä hämärässä, niin hänellä on, A. joko kaamea hammassärky tai B. hän on juuri voittanut pääpotin lotossa eikä tiedä mitä tehdä seuraavaksi. Olipa syy kumpi tahansa lausun vilpittömät surunvalittelut asian johdosta.

Ilmapallot kuuluvat vappuun. R-kioskit myyvät niitä kohtuulliseen hintaan sekä kuivina että kosteina versioina, jurmulla taikka ilman. Vanhemmille herrasmiehille myydään myös pienikokoista kenkälusikkaa, jonka voi kiinnittää takin liepeeseen sisäpuolelle. Tämä työkalu on tarpeen, jos mamma sattuu riehaantumaan tai leskimies saa kutsun naapurin hemaisevan vanhanpiian luo. Millä sitä muuten saa sisään kuin kenkälusikalla.

Koirilla on helpompaa, uskokaa pois!

Valtakunnallisella tasolla, muissa Suomen kaupungeissa, Helsinki mukaan lukien pidetään puheita. Meillä täällä Porissa käydään suoraan asiaan. Armoitettu huumorimies Kari Sarpila kiteytti tämän ajatuksen oivallisesti ollessaan soittamassa eräässä tilaisuudessa. Hän esitteli kappaleen ja soittimen ja paikan ja taisi siinä samalla valaista hieman Porin kaupungin historiaakin, kunnes totesi lopuksi: Pitkä puhe vie aikaa soitannolta, mikä on edullista soittajalle kun ei tarvitse musisoida niin pitkään.

VappVihka on julkaisuna kehittynyt viime vuodesta oikein juhlaharppauksin. Lehdellämme on nyt kustantaja (Kari Kortelainen), myyntiosasto, joka markkinoi tarjolla olevaa vähäistä mainostilaa, toimituskunta, joka päihittää Hesarin tullen mennen ja kun minäkin vielä pakinoin täällä, niin voidaan sanoa, että kädessänne on maan ykköslehti.

Me täällä Porissa emme yleensä kehu itseämme, emmekä ehdottomasti muita. Poikkeuksen tekee iäkäs täti, joka kuoli 1946. Hän oli lämminhenkinen ja sydämellinen henkilö. Vaikka hän on poissa keskuudestamme muistamme häntä aina pankissa käydessämme. Hän testamenttasi kaiken omaisuutensa meille ja noilla rahoilla elämme yhä, siinä vasta mukava ihminen!

Toivotan kaikille VappVihkan lukijoille aurinkoisia kevätpäiviä ja kaikkea muutakin hyvää.
Tervetuloa vappulounaalle taas ensi vuonna!

Terveisin
Patu

”Voiko koiria korjata?”, kyseli Pikku-Kalle äidiltään.

”No mutta, eiväthän ne ole koneita!”

”Mutta isä sanoi, että kun lähdet lomalle, hän poraa naapurin nartun numeroa isommaksi.”

Nuorena miehenä saatille pääsy ei aina taannut kaikkien odotusten täyttymistä. Silloin tyttöä kuljeteltiin auton sijasta useimmiten tangolla. Joskus pidemmän matkan jälkeen piti tovi puhaltaa ennen kuin kykenin mihinkään muuhun.

Aika tavalla helpotti, kun sain hankituksi miesten pyörän.

Nainen oli ollut auto-onnettomuuden jälkeen jo viikkoja täydessä koomassa. Sitten sairaanhoitaja havaitsi, että pesun yhteydessä intiimin alueen pyyhkiminen sienellä aiheutti pieniä elonmerkkejä. Hoitava lääkäri päätti kokeilla jotakin todella rohkeaa. Paikalle kutsuttiin naisen aviomies. Ehkäpä pieni suuseksisessio saattaisi johtaa muutokseen parempaan.

Lääkäri jäi hoitajan kanssa huoneen ulkopuolelle tarkkailemaan monitoreja. Hetken kuluttua naisen kaikki elintoiminnot loppuivat. He ryntäsivät huoneeseen aloittaakseen elvytyksen.

Mies veti juuri housuja jalkaansa: "Taisi tukehtua?"

Silloin, kun Suomen maaseutu näytti samalta kuin Venäjän Karjalan nyt, yhdellä kokoomuslaisella kansanedustajalla oli maaseudulta tullut kotiapulainen, joka oli varsin, etten sanoisi erittäin suorasuinen. Kerran tämä järkytti edustajan kotiinsa kutsumia neuvostoliittolaisen kauppavaltuuskunnan jäseniä kutsumalla WC:tä paskahuusiksi.

”Kyllä Maijan täytyy sanoa toalettia vaikka politbyrooksi”, opasti kansanedustaja palkollistaan.

Myöhemmin pääministeri soitti ja pyysi edustajaamme puhelimeen.

”Kyllä se tulee kohta, se on vain politbyroossa paskalla.”

Naurattiko edellinen? Ei se mitään, kerron toisen samanlaisen. Lavialaisella maatilalla vanha isäntäpari vietti eläkepäiviään uuden sukupolven otettua jo vastuun tilanhoidosta. Uusi isäntä oli mukana kunnallispolitiikassa ja nuori emäntäkin viihtyi hyvin pienen kunnan ”seurapiireissä”.

Erilaisia kokouksia pidettiin aika ajoin myös tilan tuvassa. Yhtenä iltana nuori emäntä oli kutsunut rouvia kyläyhdistyksen asioita käsittelemään kahvikutsujen merkeissä mutta vanhan isännän kielenkäyttö vähän arvelutti. Tällä kun oli tapana kiroilla aika tavalla.

”Sellaista minä toivoisin, että jos et Seppo illalla kiroilisi rouvien aikana. Jos olet tuvassa, puhu vaikka säästä tai sellaisesta.”

Rouvien kahvitellessa vanhaisäntä katseli tuvan ikkunasta pihapiiriä ja nosti välillä katsetta taivaalle.

Taitaa tulla kuuma päivä huomenna, kun sian pillu niin punottaa.”

Blondi meni Soneran myymälään ja kysyi voisiko hän soittaa äidilleen Amerikkaan. Mies tiskin takana sanoi: "Totta kai, mutta se maksaa 10 euroa." Blondi siihen että: "Eihän minulla niin paljoa rahaa ole. Teen mitä tahansa että saan soitettua äidille." Mies tiskin takana kohottaa kulmakarvoja ja "Ihan mitä tahansa?" "Kyllä, kyllä asia on todella tärkeä" blondi sirkutti. "No siinä tapauksessa. Tulehan tuonne takahuoneeseen" mies sanoi ja suuntasi askeleensa varastoon päin. Blondi sen kummemmin ihmettelemättä tietenkin perässä. "Tule sisään ja laita ovi kiinni," mies sanoi ja blondi totteli. "Nyt mene polvillesi," ja taas blondi teki työtä käskettynä. "Vedä vetoketjuni auki," ja blondi veti. "Ja nyt... ota se ulos." Blondi tarrasi siihen molemmin käsin ja... piti tauon. Mies sulki ilmänsä ja kuiskasi "No... rohkeasti vaan" Blondi vei suunsa hitaasti lähemmäksi ja sanoi varovasti: "Kuuleeko äiti?"

VappVihkan päätoimittaja rauhoittelee vaimoaan palatessaan toimituksen ideapalaverista

"Ilmavaivoja vain”, sanoi lääkäri vatsaansa valittavalle naiselle. Vuoden kuluttua nainen tuli taas tarkastukseen. Tällä kerralla hänellä oli mukanaan myös kaksi pierua pitsimyssyt päässä.

Alle 10-vuotiaat lapset kertovat aina ikänsä tarkasti: "neljä ja puoli". Yli 10-vuotiaat alkavat ennakoida: "kohta 16". Sitten mennään vähän kuin astetermeillä. 21-vuotiaaksi tullaan, 30 täytetään, 50 saavutetaan, kuusikymppiseksi selviydytään ja seitsemänkymppiseksi tömähdetään. Sitten aletaan tömähtää jopa keskiviikkoon tai lounasaikaan kunnes aika kääntyy ja aletaan kulkea takaperin. Nukkumaanmenoaika saavutetaan, päivä täyttää 16.30, "olin juuri 92", "olen 100 ja puoli".

Selviytyäksemme 100 ja puoli -vuotiaiksi heittäkäämme mielistämme kaikki turhat numerot. Niihin kuuluvat ikä, pituus ja paino. Elämää ei myöskään mitata hengenvetojen määrällä, vaan niiden hetkien määrällä, jotka saavat henkemme salpautumaan.

Arvoisa Käppärän koulun vanhempainyhdistys

Tyttäreni piirustukseen liittyvän kyselynne johdosta olemme keskustelleet Sinin kanssa kotona aiheesta vakavasti. Viimeviikkoisen lumimyräkän jälkeen liikkeestämme myytiin kaikki lumilapiot melkein tapellen käsistä. Tullessani paikalle yhden, vielä varastosta löytämäni lapion kanssa, jouduin pitämään sen varresta kaksin käsin kiinni ihmisten pyöriessä joka puolella ympärilläni.

Vanhempien ammattiin liittyvään kotitehtävään Sini tuli piirtäneeksi kuvan tästä tapauksesta. Vakuutan siis, että en ole nyt, enkä ole koskaan aikaisemminkaan toiminut kirjeessänne mainitussa ammatissa vaan toimin myyjänä Mikkolan Starkilla. Tästä lähtien tarkistan tyttäreni kotitehtävät huolellisemmin ennen niiden palauttamista.

Ystävällisin terveisin

Maija Mäkinen

Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat. Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja suluhanen siirtyä kamarin puolelle. Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.

Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yht´äkkiä tuli hilijaasta.....

Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy ennenku hän alakaa tositoimihin. Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli vain puolillahan. Siihen hän huurahti, notta: "Voi perkelehen saatana! Täälähän on käyty! Totta ristus!"

Anoppi oven takaa: "Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muuten vaan isoo-tavaraasta sukua!"

                                 En se minä ollut, sitä paitsi se oli vahinko!

Naisella on viimeinen sana jokaisessa sanaharkassa sillä kaikki, mitä mies sen jälkeen sanoo, on uuden sanaharkan aloittamista.

Kaikkia stressaavia tilanteita kannattaa käsitellä kuin koira. Jos et voi syödä sitä tai leikkiä sillä, kuse sen päälle ja kävele tiehesi.

On todistettu, että miehillä kulkee virta vain yhteen suuntaan: Mikäli mies työntää sormensa pimppaan, tuntuu se kalussa. Mutta jos kalun työntää pimppaan, ei sormessa tunnu miltään!

Nuoremman polven kielenkäytössä runsaasti esiintyvä, välimerkinomainen sidesana, vakiintui myös meidän käyttöömme, kun Tommy Tabermanin kirjan innoittamana Rosa ”niittyvitukka” Meriläinen ilmoitti rintamerkillään, miltä tuo välimerkki haisee.

Persujen Soinin ja Halla-Ahon rasismikeskustelu on johdattanut meitäkin ottamaan uuden askeleen matkallamme täysin pidäkkeetöntä ilmaisua. Menestyksemme 15-vuotiaiden nuorten osaamisessa lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä saa tukea persujen uudesta harjoitusoppaasta. Tässä esimerkki.

Nahka-alan käsityöläinen Ibrahim iski yhdessä kuukaudessa 8 kpl Kontulan yläasteen seiskan tyttöjä Forumista ja City-käytävästä. Kuinka monta kuukautta rättipään papereita on käsiteltävä maahanmuuttovirastossa, jotta hän ehtii hoidella kaikki seiskan 69 pikkumisua ulkomaan kansalaisena?

Istuskeltiin vaimon kanssa iltaa keskustellen niitä näitä ja jutun aiheeksi tuli jossain vaiheessa eutanasia. Se on varsin herkkä, elämän ja kuoleman rajamailla liikkuva aihe. Puhuimme tunnoistamme ja avasimme sydäntämme puolin ja toisin.

Pyysin vaimoani lupaamaan, että jos joskus joudun sellaiseen vihannesmaiseen tilaan, jossa elämäni on riippuvainen jostain sähköisestä laitteesta ja ravinnontarpeeni tyydytetään nesteillä, hän kytkisi pois päältä elintoimintojani ylläpitävät laitteet ja lopettaisi nesteytyksen.

Vaimo oli pitkään hiljaa ja näin hänen silmiensä kostuvan. Sitten sanomatta mitään hän nousi, otti kaukosäätimen, sulki television ja kaatoi kaljani viemäriin.

Kannatti jutella asiat selviksi hyvissä ajoin.